Ensimmäinen bloggaukseni yrittää kertoa kuka olen, miksi ajan sähköautolla ja mikä on tämän blogin idea. Olen 41-vuotias perheenisä, mielipiteiltäni nuoresta saakka ekovihreä ja ollut kauan huolestunut ilmastonmuutoksesta. Ilmastosyistä olen ollut kasvissyöjä (syöden kalaakin epäsäännöllisesti) lähes 15 vuotta, yritän kuluttaa ekologisesti ja autonikin olen valinnut viimeiset 20 vuotta pääsääntöisesti CO2-päästöjen perusteella. Tyttäreni syntymän jälkeen ilmastonmuutos alkoi ahdistamaan lisää ja johti lopulta sähköauton tilaamiseen vuosi sitten.
Työkseni olen erikoistutkija VTT:llä ’sähköiset voimalinjat ja energiavarastot’ -tiimissä. Oma työni liittyy lähinnä sähkökoneiden sähkömagneettiseen FEM-lasketaan, ja useimmiten muissa kuin sähköautosovelluksissa. Poikkeuksena DRIVEMODE-projekti (http://drivemode-h2020.eu/), mutta sielläkin työni liittyy vain sähkömoottoriin. Olen toki aitiopaikalla seuraamassa akku-, lataus-, ja voimalinjatutkimusta, jota tiimikaverini tekevät. Huomautan kuitenkin, että kaiken mitä blogiini kirjoitan teen yksityishenkilönä. Enkä voikaan mitään VTT:n mielipidettä esittää, koska mielipiteitä on yhtä monta kuin VTT:llä työntekijöitä.
Asun maaseudulla Tampereen luoteispuolella, Ylöjärven Karhella. Työmatkani Tampereen Hervantaan on 85km päivässä ja lisäksi työasioilla käyn Espoon Otaniemessä (edestakainen matka 440km) 1-3 kertaa kuussa. Tästä tulee vuosikilometreiksi noin 30 000 km vuodessa. En ole mikään suuri yksityisautoilun kannattaja, mutta ei täällä maalla ole paljon vaihtoehtoja, kun Karheltakin bussiliikenne lopetettiin jo 15 vuotta sitten.
Pari vuotta sitten tuli harkittua ja koeajettua plug-in hybrideitä (PHEV, plugari), mutta itselle ne eivät sopineet. Kun töissä ei ole latausmahdollisuutta, PHEV:n maksimissaan 50km sähköinen toimintamatka riittäisi tuskin puoleen päivittäisestä työmatkasta. Kia Optima PHEV:tä koeajaessani totesin, että oli sangen haastavaa osata ajaa niin, ettei polttomoottori käynnisty kiihdytyksessä. Samoin olen kuullut muilta, että talvella polttomoottori käynnistyy suurimmassa osassa PHEV:tä ohjaamon lämmityksen vuoksi. (Vastaavasti niissä plugareissa, joissa ohjaamoa voi lämmittää sähköllä, toimintamatka sähköllä edelleen lyhenee.) Hylkäsin plugarin sitten liian kalliina ja sähköautoilun kannalta itselle liian vaikeana ratkaisuna. Idea Kia Optimassa oli se, että sillä olisi voinut myös vetää hevostraileria.
Työkaveriltani kuulin paljon positiivista vanhasta Nissan Leafista. Lopulta koeajon jälkeen päädyinkin tilaamaan Leaf 40kWh:n Tekna-varustetasolla maaliskuussa 2018; auto saapui 6.6.2018. Päädyin pitämään edellisen autoni (Seat Leon 1.6 TDI 2013) perheen kakkosautona peräkärryn ja hevostrailerin vetoon, joten meidän perheessä on ”jaettu plugari”, eli yksi sähköauto (BEV) ja yksi Diesel-auto. Dieseliä ei ole itse tullut käytettyä muuhun kuin peräkärryn vetoon Leafin saapumisen jälkeen. Leafilla tullee ajettua n. 30000km ensimmäisenä vuonna, Leonilla vaimo ajaa reilusti alle 10000km.
Blogin nimi sähköautokupla ei viittaa VW Kuplaan, vaan enemmänkin sosiaalisen median kupliin :). Sähköautokuplana pidän sitä, että sähköautojen huonot puolet unohdetaan ja sähköautot nähdään ratkaisuna myös sellaisiin haasteisiin, joihin parempiakin ratkaisuita on. Itse en yksisilmäisesti tue sähköautoja, mutta tunnustan välillä itsekin näkeväni kaiken sähköautosilmälasien läpi. Blogini nimessä on siten ripaus ironiaa. Kuitenkin sähköautoissa on omat ongelmansa, pahimpana akkujen valmistamisen kasvihuonepäästöt. Kaikista paras ratkaisu olisi toimiva sähköinen joukkoliikenne. Toivon yksityisautoilun vähenevän tulevaisuudessa, mutta lyhyellä aikavälillä sähköautoja tarvitaan polttomoottoriautojen korvaamiseen. Myös jätteestä tehdyt biopolttoaineet ovat hyvä lyhyen aikavälin ratkaisu, mutta esim. palmuöljyn käyttö biopolttoaineissa pitäisi kieltää.
Alustavana ideana minulla on kirjoittaa blogiini:
1) Omia kokemuksia sähköautoilusta yleisesti ja Nissan Leafista
2) Yleistajuisia tiivistelmiä ja johtopäätöksiä tieteellisistä julkaisuista
3) Kommentteja lehtijuttuihin sähköautoista
4) Linkkejä hyviin julkaisuihin sähköautoista
Myöhemmin näkee, miten tämä toteutuu. Toivon mukaan blogiin syntyy kirjoituksia säännöllisesti.
Työkseni olen erikoistutkija VTT:llä ’sähköiset voimalinjat ja energiavarastot’ -tiimissä. Oma työni liittyy lähinnä sähkökoneiden sähkömagneettiseen FEM-lasketaan, ja useimmiten muissa kuin sähköautosovelluksissa. Poikkeuksena DRIVEMODE-projekti (http://drivemode-h2020.eu/), mutta sielläkin työni liittyy vain sähkömoottoriin. Olen toki aitiopaikalla seuraamassa akku-, lataus-, ja voimalinjatutkimusta, jota tiimikaverini tekevät. Huomautan kuitenkin, että kaiken mitä blogiini kirjoitan teen yksityishenkilönä. Enkä voikaan mitään VTT:n mielipidettä esittää, koska mielipiteitä on yhtä monta kuin VTT:llä työntekijöitä.
Asun maaseudulla Tampereen luoteispuolella, Ylöjärven Karhella. Työmatkani Tampereen Hervantaan on 85km päivässä ja lisäksi työasioilla käyn Espoon Otaniemessä (edestakainen matka 440km) 1-3 kertaa kuussa. Tästä tulee vuosikilometreiksi noin 30 000 km vuodessa. En ole mikään suuri yksityisautoilun kannattaja, mutta ei täällä maalla ole paljon vaihtoehtoja, kun Karheltakin bussiliikenne lopetettiin jo 15 vuotta sitten.
Pari vuotta sitten tuli harkittua ja koeajettua plug-in hybrideitä (PHEV, plugari), mutta itselle ne eivät sopineet. Kun töissä ei ole latausmahdollisuutta, PHEV:n maksimissaan 50km sähköinen toimintamatka riittäisi tuskin puoleen päivittäisestä työmatkasta. Kia Optima PHEV:tä koeajaessani totesin, että oli sangen haastavaa osata ajaa niin, ettei polttomoottori käynnisty kiihdytyksessä. Samoin olen kuullut muilta, että talvella polttomoottori käynnistyy suurimmassa osassa PHEV:tä ohjaamon lämmityksen vuoksi. (Vastaavasti niissä plugareissa, joissa ohjaamoa voi lämmittää sähköllä, toimintamatka sähköllä edelleen lyhenee.) Hylkäsin plugarin sitten liian kalliina ja sähköautoilun kannalta itselle liian vaikeana ratkaisuna. Idea Kia Optimassa oli se, että sillä olisi voinut myös vetää hevostraileria.
Työkaveriltani kuulin paljon positiivista vanhasta Nissan Leafista. Lopulta koeajon jälkeen päädyinkin tilaamaan Leaf 40kWh:n Tekna-varustetasolla maaliskuussa 2018; auto saapui 6.6.2018. Päädyin pitämään edellisen autoni (Seat Leon 1.6 TDI 2013) perheen kakkosautona peräkärryn ja hevostrailerin vetoon, joten meidän perheessä on ”jaettu plugari”, eli yksi sähköauto (BEV) ja yksi Diesel-auto. Dieseliä ei ole itse tullut käytettyä muuhun kuin peräkärryn vetoon Leafin saapumisen jälkeen. Leafilla tullee ajettua n. 30000km ensimmäisenä vuonna, Leonilla vaimo ajaa reilusti alle 10000km.
Blogin nimi sähköautokupla ei viittaa VW Kuplaan, vaan enemmänkin sosiaalisen median kupliin :). Sähköautokuplana pidän sitä, että sähköautojen huonot puolet unohdetaan ja sähköautot nähdään ratkaisuna myös sellaisiin haasteisiin, joihin parempiakin ratkaisuita on. Itse en yksisilmäisesti tue sähköautoja, mutta tunnustan välillä itsekin näkeväni kaiken sähköautosilmälasien läpi. Blogini nimessä on siten ripaus ironiaa. Kuitenkin sähköautoissa on omat ongelmansa, pahimpana akkujen valmistamisen kasvihuonepäästöt. Kaikista paras ratkaisu olisi toimiva sähköinen joukkoliikenne. Toivon yksityisautoilun vähenevän tulevaisuudessa, mutta lyhyellä aikavälillä sähköautoja tarvitaan polttomoottoriautojen korvaamiseen. Myös jätteestä tehdyt biopolttoaineet ovat hyvä lyhyen aikavälin ratkaisu, mutta esim. palmuöljyn käyttö biopolttoaineissa pitäisi kieltää.
Alustavana ideana minulla on kirjoittaa blogiini:
1) Omia kokemuksia sähköautoilusta yleisesti ja Nissan Leafista
2) Yleistajuisia tiivistelmiä ja johtopäätöksiä tieteellisistä julkaisuista
3) Kommentteja lehtijuttuihin sähköautoista
4) Linkkejä hyviin julkaisuihin sähköautoista
Myöhemmin näkee, miten tämä toteutuu. Toivon mukaan blogiin syntyy kirjoituksia säännöllisesti.
Kommentit
Lähetä kommentti